Tässä postissa kerron siitä miten tulin valinneeksi osallistujat tutkimukseeni:

Tutkimukseni lähtökohtana oli värvätä osallistujat yliopisto-, korkeakoulu- tai tutkimusorganisaatioiden ulkopuolelta, koska yrityksissä ja julkishallinnon laitoksissa työskentelevien tiedonhankintaa on tutkittu selvästi vähemmän kuin edellä mainittuja aloja (Donald Case: Looking for Information). Päädyin henkilökohtaisesta kiinnostuksestani tutkimaan Tampereen kaupungin kaavoitusyksikköä sekä kuntatekniikka- ja liikennesuunnitteluyksikköä. (more…)

Tuli tässä toisen väitöskirjaohjaajani kanssa keskusteltua, että työni vaiheita voisi ikuistaa tällä(kin) foorumilla kaikkien kiinnostuneiden nähtäväksi. Tokihan näitä vastaavia voi lueskella sitten väitöskirjastani, mutta ajatuksenani on, että näin pilkottuna väitöskirjatyön vaiheet saattavat tulla helpommin luetuksi ja herättävät enemmän ajatuksia siitä mitä minun jälkeeni samaa polkua tallaavien kannattaisi ehkä ottaa huomioon. (more…)

Perjantaina tuli tutkimuspaprun hyväksyntä CoLISiin, sekä iso nippu terävöittämisehdotuksia. Nyt kun vielä saisi päätettyä mitä niistä noudattaa. Kaikkeen pyydettyyn en voi tilan ollessa rajallinen vastata.

Aineistoa toki olisi, mutta kuinka paljon väikkäriä varten kerätyistä matskuista haluaa ottaa jo nyt esiin on ihan toinen juttu. Erityinen ongelma on siinä, että jos alan siteeraamaan haastatteluja, siis parhaita perusteita väitteilleni, menee iso osa tekstiä niiden kontekstin ja taustan selittämiseen. Kahden viikon päästä laitoksella esiteltävään versioon sopivat haastatteludatat toki menevät, mutta siinä on kyse väikkärin luvusta joka on aivan eri juttu, koska taustatiedot ovat toisaalla samassa kirjassa.

Vinkit tasapainoilusta parhaan ja sopivimman perustelun välillä erittäin tervetulleita. Olen tähän saakka tehnyt vain papereita jotka joko käyttävät paljon haastatteludataa tai eivät lainkaan, ja hybridin tekeminen tuntuu kovin oudolta.

Laitos pysyy jotakuinkin ajan tasalla haastatteluvälineiden suhteen. Käyttöömme on nimittäin hiljattain saatu kaksi diginauhuria, joista toiseen saa myös jalkapolkimen (purkulaite). Pienempi toimii lähinnä sanelulaitteena ja on tarkoitettu kokouskäyttöön, mutta on ehkä lainattavissa myös haastattelunauhuriksi. Molemmista pitäisi myös pystyä siirtämään data suoraan jossain yleisessä formaatissa tietokoneelle.

Mutta älkää unohtako, että laitoksella on myös hyviä toimivia minidisc-nauhureita ja kaksi kappaletta niihin sopivia jalkapolkimia litterointia helpottamaan. Eikä C-nauhuritkaan ole täysin aikansa eläneitä.

Mikrofonien kanssa on kuulemma ollut ongelmia, sillä ilmeisesti ne toimivat kunnolla vain C-kasettinauhureiden ja minidisc-nauhureiden kanssa. Laitoksen mikrofonien pitäisi kyllä olla hyvälaatuisia, mutta ilmeisesti niiden tehot eivät kuitenkaan riitä esimerkiksi kannettavaan tietokoneeseen kiinnitettynä. Kertokaa omia kommenttejanne, jotta saataisiin hieman kartoitetuksi tilannetta. 

Haastattelut ovat kestäneet pian kaksi viikkoa. Erehdyimme ostamaan Logitechin pöytämikrofonit, mutta ne osoittautuivat niin suuntaaviksi, että niihin on pakko puhua epämiellyttävän läheltä. Onneksi kannettavan tietokoneeni mikrofoni on osoittautunut riittävän laadukkaaksi tarkoituksiimme. Tätä samaa ei voi sanoa haastattelukysymyksistäni, joilla en ole saanut niin yhdenmukaisia vastauksia, jotta haastattelua voisi pitää niin strukturoituna kuin alunperin suunnittelin. Saatu data on ollut kuitenkin erittäin mielenkiintoista ja se on tukenut aiempia käsityksiä informaatiokäyttäymisestä oppimistehtävien yhteydessä. On ollut kuitenkin hyvin vaikea saada (historianopettaja)opiskelijoista irti yksityiskohtaista, konkreettista aineistoa koskien sitä, kuinka he käyttävät tietoa opetussuunnitelmia tai ainedidaktisia esseitä tehdessään. Tiedon käyttö on selvästi intuitiivinen prosessi, jota ei ole reflektoitu syyslukukaudesta alkaneen kurssin aikana. Tämä pilottitutkimus antanee kuitenkin hyvät mahdollisuudet parempien kysymyksien muotoilua varten.

Nyt kun hyväksyntä tohtorityöpajaan tuli, uskaltauduin lopultakin ilmoittautumaan CoLISiin. Odotukset ohjauksen osalta ovat korkealla, koska paikalla on useita keskeisten LIS-lähteitteni kirjoittajia. Toivon saavani domain-luvussa olevat mahdolliset aukot ainakin tukituiksi. (Saa nähdä kuinka käy.)

Viime viikolla löytyi lopultakin myös kunnollisia akateemisia lähteitä joiden avulla saan rajattua kenttäni. Selkokielellä siis akateemiset perusteet siitä miksi larppien rinnakkaisilmiöt sisältävät vain osan tutkimukseni kohteena olevista informaatio-ominaisuuksista. Nyt löytyneillä hoituvat psykodraama, bibliodraama (jolla on hämmästyttävän paljon yhteistä LIS-perspektiivistä katsoen) ja seksuaaliset roolileikit. Historian elävöittämisen molemmista päämuodoista pitäisi saada vielä pari hyvää akateemista kirjaa, niin olisi taustaluvun kaikkia osia varten ainakin minimimäärä teoksia kasassa ja saisi siitä raakaversion tehtyä kesän aikana.

Lisäksi posti toi eilen oman kappaleen pelitutkimuksen raamattua Rules of Play (MIT Press, 2004), joten enää ei tarvitse käyttää työnantajan kappaletta. Paljon siteerattavaa mm. peleistä yleensä informaatioympäristöinä, sekä myös kiisteltävää, mm. aivan liian suppean "informaation" käsitteen osalta. Äärimmäisen käyttökelpoinen opus, siis.

Sain tänään lopultakin CoLIS-papruni jätettyä. Onneksi oli lisäaikaa hioa sitä. Koko ajan tuntui siltä että tila loppuu kesken. Kun kirjoittaa lukijoille keskimääräistä vieraammasta aiheesta menee älyttömän iso osa siihen että selittää perusasioita läpi ja perustelee tutkimuskohteen relevanssia. Siksi oli jatkuvasti sellainen olo, että "tähänkin pitäisi lyödä paljon dataa taakse jotta vaikuttaisi uskottavalta", mutta ei vain voi. 5000 sanaa on tolkuttoman vähän poikkitieteelliselle aiheelle.

Ehkä parempi silti niin, sillä nyt minulle jää sekin kerätty aineisto koskemattomana väikkäriä varten. Ja itse artikkelista tuli ikään kuin yksinkertaistettu ja rajusti lyhennetty versio väitöskirjan vielä kirjoittamattomasta kolmosluvusta, niin että se pitää joka tapauksessa naputella aikanaan kokonaan uusiksi. Mikä näyttäisi itse asiassa olevankin seuraava projekti, riippumatta siitä meneekö papru läpi vai ei. Kun on vielä mielessä kaikki ne aineistoviitteet joita olisi halunnut lisätä, on helpompi sijoittaa ne tekstiin.

Olenpa sitten aloittelemassa tulevien historianopettajien haastattelemista heidän tiedonhankintaansa ja -käyttöönsä liittyen. Heidän tehtävänään on suunnitella ja pitää oppitunti yläasteikäisille opiskelijoille. Tarkoitukseni on myös kiinnittää jotain huomiota tehtävän lopputuotteen eli tässä tapauksessa tuntisuunnitelmaan ja käydä itse oppitunnillakin katsomassa voisiko sieltä saada jotain irti. Haastateltavia on 14.

Aikeeni on ostaa projektin piikkiin USB-mikrofoni ja äänittää haastattelut kannettavalla tietokoneella. Litteroinnin hoitaa Tutkimustie. 

Kokoneempien mielipiteitä kysytään: mitä kannattaa välttää, mikä tässä räjähtää käsiin kiintolevyn lisäksi? :-o 

Palasin juuri 10 päivän mittaiselta reissulta Tanskasta. Kyseessä oli yhdistelmä aineistonkeruumatkaa, lomaa ja käyntiä puhumassa peliseminaarissa. Sekä ikävä kyllä myös reipasta poskiontelontulehdusta.

Saalis oli erittäin hyvä - sain 11 lyhyttä mutta erittäin kattavaa teemahaastattelua lisää kasaan, sekä kaksi muuta aineistoon menevää nauhaa. Näin ollen minulla on tarpeeksi kansainvälisiä haastatteluja. Suomalaisia pitäisi vielä kerätä ainakin 8, ja osan niistä olisi oltava hyvin kokemattomia, tähän asti käyttämieni avainhenkilöiden vastapainoksi.

Jahka poikani huomenna lähtee viikoksi Englantiin (ja antibiootit alkavat kunnolla purra) alan saman tien naputtelemaan paperia CoLISia varten. Ja heti sen perään muokkaamaan siitä väitöskirjaan sovitettavissa olevaa versiota. Kun yksinhuoltajaisällä on kerrankin aikaa puskea valtavan pitkiä työpäiviä, tilaisuutta on pakko käyttää hyväksi. Varsinkin kun Elisa ei ole vieläkään avannut nettiyhteyttäni ja kaikki on siksi pakko tehdä työkoneella.

Tulee aika työnarkomaanimainen olo välillä, vaikka oikeasti tekeekin tutkimusta lyhyinä kiihkeinä ryöppyinä päivätyön ohessa, eikä jatkuvalla syötöllä.

(Lopuksi: blogin nimi on hyvä. Kannatan sen säilyttämistä.)