Haastattelut ovat kestäneet pian kaksi viikkoa. Erehdyimme ostamaan Logitechin pöytämikrofonit, mutta ne osoittautuivat niin suuntaaviksi, että niihin on pakko puhua epämiellyttävän läheltä. Onneksi kannettavan tietokoneeni mikrofoni on osoittautunut riittävän laadukkaaksi tarkoituksiimme. Tätä samaa ei voi sanoa haastattelukysymyksistäni, joilla en ole saanut niin yhdenmukaisia vastauksia, jotta haastattelua voisi pitää niin strukturoituna kuin alunperin suunnittelin. Saatu data on ollut kuitenkin erittäin mielenkiintoista ja se on tukenut aiempia käsityksiä informaatiokäyttäymisestä oppimistehtävien yhteydessä. On ollut kuitenkin hyvin vaikea saada (historianopettaja)opiskelijoista irti yksityiskohtaista, konkreettista aineistoa koskien sitä, kuinka he käyttävät tietoa opetussuunnitelmia tai ainedidaktisia esseitä tehdessään. Tiedon käyttö on selvästi intuitiivinen prosessi, jota ei ole reflektoitu syyslukukaudesta alkaneen kurssin aikana. Tämä pilottitutkimus antanee kuitenkin hyvät mahdollisuudet parempien kysymyksien muotoilua varten.

Olenpa sitten aloittelemassa tulevien historianopettajien haastattelemista heidän tiedonhankintaansa ja -käyttöönsä liittyen. Heidän tehtävänään on suunnitella ja pitää oppitunti yläasteikäisille opiskelijoille. Tarkoitukseni on myös kiinnittää jotain huomiota tehtävän lopputuotteen eli tässä tapauksessa tuntisuunnitelmaan ja käydä itse oppitunnillakin katsomassa voisiko sieltä saada jotain irti. Haastateltavia on 14.

Aikeeni on ostaa projektin piikkiin USB-mikrofoni ja äänittää haastattelut kannettavalla tietokoneella. Litteroinnin hoitaa Tutkimustie. 

Kokoneempien mielipiteitä kysytään: mitä kannattaa välttää, mikä tässä räjähtää käsiin kiintolevyn lisäksi? :-o