Perjantaina tuli tutkimuspaprun hyväksyntä CoLISiin, sekä iso nippu terävöittämisehdotuksia. Nyt kun vielä saisi päätettyä mitä niistä noudattaa. Kaikkeen pyydettyyn en voi tilan ollessa rajallinen vastata.

Aineistoa toki olisi, mutta kuinka paljon väikkäriä varten kerätyistä matskuista haluaa ottaa jo nyt esiin on ihan toinen juttu. Erityinen ongelma on siinä, että jos alan siteeraamaan haastatteluja, siis parhaita perusteita väitteilleni, menee iso osa tekstiä niiden kontekstin ja taustan selittämiseen. Kahden viikon päästä laitoksella esiteltävään versioon sopivat haastatteludatat toki menevät, mutta siinä on kyse väikkärin luvusta joka on aivan eri juttu, koska taustatiedot ovat toisaalla samassa kirjassa.

Vinkit tasapainoilusta parhaan ja sopivimman perustelun välillä erittäin tervetulleita. Olen tähän saakka tehnyt vain papereita jotka joko käyttävät paljon haastatteludataa tai eivät lainkaan, ja hybridin tekeminen tuntuu kovin oudolta.

Nyt kun hyväksyntä tohtorityöpajaan tuli, uskaltauduin lopultakin ilmoittautumaan CoLISiin. Odotukset ohjauksen osalta ovat korkealla, koska paikalla on useita keskeisten LIS-lähteitteni kirjoittajia. Toivon saavani domain-luvussa olevat mahdolliset aukot ainakin tukituiksi. (Saa nähdä kuinka käy.)

Viime viikolla löytyi lopultakin myös kunnollisia akateemisia lähteitä joiden avulla saan rajattua kenttäni. Selkokielellä siis akateemiset perusteet siitä miksi larppien rinnakkaisilmiöt sisältävät vain osan tutkimukseni kohteena olevista informaatio-ominaisuuksista. Nyt löytyneillä hoituvat psykodraama, bibliodraama (jolla on hämmästyttävän paljon yhteistä LIS-perspektiivistä katsoen) ja seksuaaliset roolileikit. Historian elävöittämisen molemmista päämuodoista pitäisi saada vielä pari hyvää akateemista kirjaa, niin olisi taustaluvun kaikkia osia varten ainakin minimimäärä teoksia kasassa ja saisi siitä raakaversion tehtyä kesän aikana.

Lisäksi posti toi eilen oman kappaleen pelitutkimuksen raamattua Rules of Play (MIT Press, 2004), joten enää ei tarvitse käyttää työnantajan kappaletta. Paljon siteerattavaa mm. peleistä yleensä informaatioympäristöinä, sekä myös kiisteltävää, mm. aivan liian suppean "informaation" käsitteen osalta. Äärimmäisen käyttökelpoinen opus, siis.

Sain tänään lopultakin CoLIS-papruni jätettyä. Onneksi oli lisäaikaa hioa sitä. Koko ajan tuntui siltä että tila loppuu kesken. Kun kirjoittaa lukijoille keskimääräistä vieraammasta aiheesta menee älyttömän iso osa siihen että selittää perusasioita läpi ja perustelee tutkimuskohteen relevanssia. Siksi oli jatkuvasti sellainen olo, että "tähänkin pitäisi lyödä paljon dataa taakse jotta vaikuttaisi uskottavalta", mutta ei vain voi. 5000 sanaa on tolkuttoman vähän poikkitieteelliselle aiheelle.

Ehkä parempi silti niin, sillä nyt minulle jää sekin kerätty aineisto koskemattomana väikkäriä varten. Ja itse artikkelista tuli ikään kuin yksinkertaistettu ja rajusti lyhennetty versio väitöskirjan vielä kirjoittamattomasta kolmosluvusta, niin että se pitää joka tapauksessa naputella aikanaan kokonaan uusiksi. Mikä näyttäisi itse asiassa olevankin seuraava projekti, riippumatta siitä meneekö papru läpi vai ei. Kun on vielä mielessä kaikki ne aineistoviitteet joita olisi halunnut lisätä, on helpompi sijoittaa ne tekstiin.

Palasin juuri 10 päivän mittaiselta reissulta Tanskasta. Kyseessä oli yhdistelmä aineistonkeruumatkaa, lomaa ja käyntiä puhumassa peliseminaarissa. Sekä ikävä kyllä myös reipasta poskiontelontulehdusta.

Saalis oli erittäin hyvä - sain 11 lyhyttä mutta erittäin kattavaa teemahaastattelua lisää kasaan, sekä kaksi muuta aineistoon menevää nauhaa. Näin ollen minulla on tarpeeksi kansainvälisiä haastatteluja. Suomalaisia pitäisi vielä kerätä ainakin 8, ja osan niistä olisi oltava hyvin kokemattomia, tähän asti käyttämieni avainhenkilöiden vastapainoksi.

Jahka poikani huomenna lähtee viikoksi Englantiin (ja antibiootit alkavat kunnolla purra) alan saman tien naputtelemaan paperia CoLISia varten. Ja heti sen perään muokkaamaan siitä väitöskirjaan sovitettavissa olevaa versiota. Kun yksinhuoltajaisällä on kerrankin aikaa puskea valtavan pitkiä työpäiviä, tilaisuutta on pakko käyttää hyväksi. Varsinkin kun Elisa ei ole vieläkään avannut nettiyhteyttäni ja kaikki on siksi pakko tehdä työkoneella.

Tulee aika työnarkomaanimainen olo välillä, vaikka oikeasti tekeekin tutkimusta lyhyinä kiihkeinä ryöppyinä päivätyön ohessa, eikä jatkuvalla syötöllä.

(Lopuksi: blogin nimi on hyvä. Kannatan sen säilyttämistä.)