Kevät etenee reippaasti, seuraavaksi uhkaakin jo juhannus, niin kuin aina tässä vaiheessa kevättä. Tarton Nodalidaan on lähtö tällä viikolla, ja posteri on kasassa. Toivon mukaan A3:ia ei ole liikaa, sanottavan karsiminen on aina vaikeaa. No, jos tila tekee tiukkaa, voin aina vaihdella muutamaa lappua keskenään.

Väitöskirja lähti esitarkastukseen tiedekunnan kautta muodollisesti huhtikuun lopulla ja on toivon mukaan nyt jo tarkastajien käsissä ja luvussa. Viimeisestä artikkelista ei ole edelleenkään tullut julkaisulupaa, mutta toivotaan että lehdessä herätään vielä ennen kesälomia käsittelemään asia. Jos mitään ei ala kuulua, pitänee yrittää kolistella lehden suuntaan.

Väitöskirjan tekijä joutuu loppuvaiheessa(kin) olemaan hattu kourassa monta kertaa ennen kuin pääsee pälkähästä. Ennen väitöskirjan julkaisemista nippuväitöskirjan artikkeleille on hankittava kustantajilta lupa tulla julkaistuksi väitöskirjassa. Parasta olisi saada tietysti mahdollisimman laajat oikeudet julkaista artikkelit sekä paperiversiossa että elektronisesti, mutta näyttää siltä, että kaikilta kustantajilta ei helposti heru lupaa julkaista ainakaan artikkelin PDF-versiota sellaisenaan uudestaan. Tilanne on tietysti melko koominen: olet itse ollut sisällöntuottaja kustantajalle, joka on saanut sisällön ilmaiseksi, ja nyt kustantaja pääsee pompottamaan sinua sitten oman mielensä ja tapansa mukaan. Tulikohan myytyä esikoisoikeus hernerokasta?

Artikkelien julkaisulupia kysellessäni havahduin siihenkin, että olin käyttänyt väitöskirjan johdannossa joitain kuvia suoraan eräästä lähdeteoksesta. Piti laittaa niistäkin kuvista matkaan julkaisulupapyyntö.