Haastattelut ovat kestäneet pian kaksi viikkoa. Erehdyimme ostamaan Logitechin pöytämikrofonit, mutta ne osoittautuivat niin suuntaaviksi, että niihin on pakko puhua epämiellyttävän läheltä. Onneksi kannettavan tietokoneeni mikrofoni on osoittautunut riittävän laadukkaaksi tarkoituksiimme. Tätä samaa ei voi sanoa haastattelukysymyksistäni, joilla en ole saanut niin yhdenmukaisia vastauksia, jotta haastattelua voisi pitää niin strukturoituna kuin alunperin suunnittelin. Saatu data on ollut kuitenkin erittäin mielenkiintoista ja se on tukenut aiempia käsityksiä informaatiokäyttäymisestä oppimistehtävien yhteydessä. On ollut kuitenkin hyvin vaikea saada (historianopettaja)opiskelijoista irti yksityiskohtaista, konkreettista aineistoa koskien sitä, kuinka he käyttävät tietoa opetussuunnitelmia tai ainedidaktisia esseitä tehdessään. Tiedon käyttö on selvästi intuitiivinen prosessi, jota ei ole reflektoitu syyslukukaudesta alkaneen kurssin aikana. Tämä pilottitutkimus antanee kuitenkin hyvät mahdollisuudet parempien kysymyksien muotoilua varten.

Nyt kun hyväksyntä tohtorityöpajaan tuli, uskaltauduin lopultakin ilmoittautumaan CoLISiin. Odotukset ohjauksen osalta ovat korkealla, koska paikalla on useita keskeisten LIS-lähteitteni kirjoittajia. Toivon saavani domain-luvussa olevat mahdolliset aukot ainakin tukituiksi. (Saa nähdä kuinka käy.)

Viime viikolla löytyi lopultakin myös kunnollisia akateemisia lähteitä joiden avulla saan rajattua kenttäni. Selkokielellä siis akateemiset perusteet siitä miksi larppien rinnakkaisilmiöt sisältävät vain osan tutkimukseni kohteena olevista informaatio-ominaisuuksista. Nyt löytyneillä hoituvat psykodraama, bibliodraama (jolla on hämmästyttävän paljon yhteistä LIS-perspektiivistä katsoen) ja seksuaaliset roolileikit. Historian elävöittämisen molemmista päämuodoista pitäisi saada vielä pari hyvää akateemista kirjaa, niin olisi taustaluvun kaikkia osia varten ainakin minimimäärä teoksia kasassa ja saisi siitä raakaversion tehtyä kesän aikana.

Lisäksi posti toi eilen oman kappaleen pelitutkimuksen raamattua Rules of Play (MIT Press, 2004), joten enää ei tarvitse käyttää työnantajan kappaletta. Paljon siteerattavaa mm. peleistä yleensä informaatioympäristöinä, sekä myös kiisteltävää, mm. aivan liian suppean "informaation" käsitteen osalta. Äärimmäisen käyttökelpoinen opus, siis.