Näkyypä menneen kuukausi viime kirjoittamisesta. Yllätyksekseni olin saanut peräti kaksi kommenttia edelliseen kirjoitukseeni, kiitos niistä. Joku siis lukeekin kirjoituksia täällä internetin hyperpohjanmaalla.

Tällä välin on tapahtunut sen verran, että olen laittanut korjatun artikkelin takaisin lehteen. Lehdessä kesti kaksi viikkoa, ennen kuin korjaus eteni taas arviointivaiheeseen, jossa se on edelleen. Odottavan aika on tunnetuksi pitkä, erityisesti silloin, kun väitöskirjan jättö esitarkastukseen riippuu vain viimeisen artikkelin julkaisupäätöksestä. Muuten väitöskirjan käsikirjoitus odottelee valmiina, johdanto korjattuna. Kansioon laitettuna kokonaisuus näyttää vakuuttavaltakin.

Muutamia ilouutisiakin tuli tänä aikana, pääsy kahteen kokoukseen. Toinen niistä oli ns. varma nakki, pohjoismaiset kieliteknologian päivät Tartossa toukokuun lopulla. On mukava päästä Tarttoon, joka on erinomaisen sympaattinen kaupunki. Pitää vain toivoa, että tällä kertaa Tallinnan ja Tarton välisen bussin penkit eivät haise nokkosille, niin kuin vuonna 2001, jolloin viimeksi matkasin väliä. Pohjoismais-balttilaisissa kokouksissa on mukava käydä, niissä on miellyttävä mittakaava ja hyvä tunnelma sekä ihmisiä, jotka ymmärtävät muitakin kieliä kuin englantia. Tarton yliopisto on kaiken lisäksi näillä leveyspiireillä vanhimmasta päästä.

Iloinen yllätys oli, että sain posterin lävitse heinäkuun Sigiriin. Se oli kevään hyviä hetkiä, joita tutkija tarvitsisi enemmän puurtaessaan välillä vähän ilottomasti kohti mainetta ja kyseenalaista kunniaa.