Laitos pysyy jotakuinkin ajan tasalla haastatteluvälineiden suhteen. Käyttöömme on nimittäin hiljattain saatu kaksi diginauhuria, joista toiseen saa myös jalkapolkimen (purkulaite). Pienempi toimii lähinnä sanelulaitteena ja on tarkoitettu kokouskäyttöön, mutta on ehkä lainattavissa myös haastattelunauhuriksi. Molemmista pitäisi myös pystyä siirtämään data suoraan jossain yleisessä formaatissa tietokoneelle.

Mutta älkää unohtako, että laitoksella on myös hyviä toimivia minidisc-nauhureita ja kaksi kappaletta niihin sopivia jalkapolkimia litterointia helpottamaan. Eikä C-nauhuritkaan ole täysin aikansa eläneitä.

Mikrofonien kanssa on kuulemma ollut ongelmia, sillä ilmeisesti ne toimivat kunnolla vain C-kasettinauhureiden ja minidisc-nauhureiden kanssa. Laitoksen mikrofonien pitäisi kyllä olla hyvälaatuisia, mutta ilmeisesti niiden tehot eivät kuitenkaan riitä esimerkiksi kannettavaan tietokoneeseen kiinnitettynä. Kertokaa omia kommenttejanne, jotta saataisiin hieman kartoitetuksi tilannetta. 

Haastattelut ovat kestäneet pian kaksi viikkoa. Erehdyimme ostamaan Logitechin pöytämikrofonit, mutta ne osoittautuivat niin suuntaaviksi, että niihin on pakko puhua epämiellyttävän läheltä. Onneksi kannettavan tietokoneeni mikrofoni on osoittautunut riittävän laadukkaaksi tarkoituksiimme. Tätä samaa ei voi sanoa haastattelukysymyksistäni, joilla en ole saanut niin yhdenmukaisia vastauksia, jotta haastattelua voisi pitää niin strukturoituna kuin alunperin suunnittelin. Saatu data on ollut kuitenkin erittäin mielenkiintoista ja se on tukenut aiempia käsityksiä informaatiokäyttäymisestä oppimistehtävien yhteydessä. On ollut kuitenkin hyvin vaikea saada (historianopettaja)opiskelijoista irti yksityiskohtaista, konkreettista aineistoa koskien sitä, kuinka he käyttävät tietoa opetussuunnitelmia tai ainedidaktisia esseitä tehdessään. Tiedon käyttö on selvästi intuitiivinen prosessi, jota ei ole reflektoitu syyslukukaudesta alkaneen kurssin aikana. Tämä pilottitutkimus antanee kuitenkin hyvät mahdollisuudet parempien kysymyksien muotoilua varten.

Nyt kun hyväksyntä tohtorityöpajaan tuli, uskaltauduin lopultakin ilmoittautumaan CoLISiin. Odotukset ohjauksen osalta ovat korkealla, koska paikalla on useita keskeisten LIS-lähteitteni kirjoittajia. Toivon saavani domain-luvussa olevat mahdolliset aukot ainakin tukituiksi. (Saa nähdä kuinka käy.)

Viime viikolla löytyi lopultakin myös kunnollisia akateemisia lähteitä joiden avulla saan rajattua kenttäni. Selkokielellä siis akateemiset perusteet siitä miksi larppien rinnakkaisilmiöt sisältävät vain osan tutkimukseni kohteena olevista informaatio-ominaisuuksista. Nyt löytyneillä hoituvat psykodraama, bibliodraama (jolla on hämmästyttävän paljon yhteistä LIS-perspektiivistä katsoen) ja seksuaaliset roolileikit. Historian elävöittämisen molemmista päämuodoista pitäisi saada vielä pari hyvää akateemista kirjaa, niin olisi taustaluvun kaikkia osia varten ainakin minimimäärä teoksia kasassa ja saisi siitä raakaversion tehtyä kesän aikana.

Lisäksi posti toi eilen oman kappaleen pelitutkimuksen raamattua Rules of Play (MIT Press, 2004), joten enää ei tarvitse käyttää työnantajan kappaletta. Paljon siteerattavaa mm. peleistä yleensä informaatioympäristöinä, sekä myös kiisteltävää, mm. aivan liian suppean "informaation" käsitteen osalta. Äärimmäisen käyttökelpoinen opus, siis.

Näkyypä menneen kuukausi viime kirjoittamisesta. Yllätyksekseni olin saanut peräti kaksi kommenttia edelliseen kirjoitukseeni, kiitos niistä. Joku siis lukeekin kirjoituksia täällä internetin hyperpohjanmaalla.

Tällä välin on tapahtunut sen verran, että olen laittanut korjatun artikkelin takaisin lehteen. Lehdessä kesti kaksi viikkoa, ennen kuin korjaus eteni taas arviointivaiheeseen, jossa se on edelleen. Odottavan aika on tunnetuksi pitkä, erityisesti silloin, kun väitöskirjan jättö esitarkastukseen riippuu vain viimeisen artikkelin julkaisupäätöksestä. Muuten väitöskirjan käsikirjoitus odottelee valmiina, johdanto korjattuna. Kansioon laitettuna kokonaisuus näyttää vakuuttavaltakin.

Muutamia ilouutisiakin tuli tänä aikana, pääsy kahteen kokoukseen. Toinen niistä oli ns. varma nakki, pohjoismaiset kieliteknologian päivät Tartossa toukokuun lopulla. On mukava päästä Tarttoon, joka on erinomaisen sympaattinen kaupunki. Pitää vain toivoa, että tällä kertaa Tallinnan ja Tarton välisen bussin penkit eivät haise nokkosille, niin kuin vuonna 2001, jolloin viimeksi matkasin väliä. Pohjoismais-balttilaisissa kokouksissa on mukava käydä, niissä on miellyttävä mittakaava ja hyvä tunnelma sekä ihmisiä, jotka ymmärtävät muitakin kieliä kuin englantia. Tarton yliopisto on kaiken lisäksi näillä leveyspiireillä vanhimmasta päästä.

Iloinen yllätys oli, että sain posterin lävitse heinäkuun Sigiriin. Se oli kevään hyviä hetkiä, joita tutkija tarvitsisi enemmän puurtaessaan välillä vähän ilottomasti kohti mainetta ja kyseenalaista kunniaa.