Palasin juuri 10 päivän mittaiselta reissulta Tanskasta. Kyseessä oli yhdistelmä aineistonkeruumatkaa, lomaa ja käyntiä puhumassa peliseminaarissa. Sekä ikävä kyllä myös reipasta poskiontelontulehdusta.

Saalis oli erittäin hyvä - sain 11 lyhyttä mutta erittäin kattavaa teemahaastattelua lisää kasaan, sekä kaksi muuta aineistoon menevää nauhaa. Näin ollen minulla on tarpeeksi kansainvälisiä haastatteluja. Suomalaisia pitäisi vielä kerätä ainakin 8, ja osan niistä olisi oltava hyvin kokemattomia, tähän asti käyttämieni avainhenkilöiden vastapainoksi.

Jahka poikani huomenna lähtee viikoksi Englantiin (ja antibiootit alkavat kunnolla purra) alan saman tien naputtelemaan paperia CoLISia varten. Ja heti sen perään muokkaamaan siitä väitöskirjaan sovitettavissa olevaa versiota. Kun yksinhuoltajaisällä on kerrankin aikaa puskea valtavan pitkiä työpäiviä, tilaisuutta on pakko käyttää hyväksi. Varsinkin kun Elisa ei ole vieläkään avannut nettiyhteyttäni ja kaikki on siksi pakko tehdä työkoneella.

Tulee aika työnarkomaanimainen olo välillä, vaikka oikeasti tekeekin tutkimusta lyhyinä kiihkeinä ryöppyinä päivätyön ohessa, eikä jatkuvalla syötöllä.

(Lopuksi: blogin nimi on hyvä. Kannatan sen säilyttämistä.)